2020 monoliths

Vuoden 2020 monoliitit -ilmiö on yksi viime vuosien salaperäisimmistä ja oudoimmin omituisista tapahtumista, ja se on synnyttänyt urbaanin myytin, joka on kiehtonut ihmisiä kaikkialla maailmassa. Saaga alkoi marraskuun lopulla vuonna 2020, kun ryhmä biologeja, jotka tekivät rutiiniluonteista helikopteritutkimusta syrjäisen Utahin autiomaan yllä, havaitsi oudon, kiiltävän metallirakenteen, joka oli istutettu tiukasti punaisen kallion maisemaan. Tämä noin 10-12 metriä korkea monoliittinen esine oli selvästi sopimaton. Sen minimalistinen, tuonpuoleinen muotoilu muistutti silmiinpistävästi Stanley Kubrickin elokuvassa 2001: Avaruusodysseia esiintyviä monoliitteja, mikä herätti välittömästi juonittelua ja villejä teorioita.

Utahin monoliitin löytyminen nousi nopeasti otsikoihin, ja nettispekulaatiot räjähtivät käsiin. Oliko kyseessä taideinstallaatio, pilailu, avaruusolioiden esine vai taidokas sissimarkkinointi? Tutkijoiden ja uteliaiden katsojien yrittäessä ymmärtää sen alkuperää mysteeri syveni, kun Utahin monoliitti katosi yhtäkkiä vain muutaman päivän kuluttua. Tiettävästi ryhmä paikallisia poisti sen, koska se katsoi sen olevan epätoivottu häiriö luonnonmaisemassa. Tarina ei kuitenkaan ollut vielä läheskään ohi. Viikkojen kuluessa samanlaisia monoliitteja alkoi ilmestyä ympäri maailmaa, Kalifornian ja Romanian vuorenhuipuilta New Yorkin ja Britannian kaupunkialueille.

Näiden monoliittien ilmestyminen ja katoaminen tuntui olevan kuin tieteisfiktiosta, ja jokainen uusi havainto ruokki niiden alkuperään liittyvää urbaania myyttiä. Ihmiset alkoivat spekuloida maailmanlaajuisesta liikkeestä, avaruusolentojen väliintulosta tai merkistä lähestyvästä muutoksesta maailmassa. Monoliittien nopea ja salaperäinen leviäminen niin erilaisiin paikkoihin lisäsi ilmiön viehätystä. Sosiaaliseen mediaan tulvi videoita ja kuvia uusista havainnoista, mikä loi monoliittien sijainneista virtuaalisen ”Missä on Waldo?” -muodon, kun ihmiset seurasivat ja vertailivat muistiinpanoja jokaisesta uudesta monoliitista. Teoriat vaihtelivat uskottavista paranormaaleihin, ja jotkut uskoivat, että kyseessä oli kansainvälinen taideprojekti, jolla oli piilotettu viesti, kun taas toiset epäilivät, että monoliitit oli tarkoitettu varoitukseksi tai enteeksi.

Huolimatta laajalle levinneistä spekulaatioista useimmat asiantuntijat ja internetin salapoliisit ovat yhtä mieltä siitä, että monoliitit olivat todennäköisesti osa koordinoitua taideprojektia. Monet taiteilijat ja ryhmät ilmoittivat olevansa vastuussa yksittäisistä rakennelmista, ja tietyt monoliitit yhdistettiin lopulta amerikkalaiseen taiteilijakollektiiviin nimeltä ”The Most Famous Artist”. Tämä ryhmä jopa tarjosi monoliittien jäljennöksiä myyntiin, mikä ruokki epäilyjä siitä, että he voisivat olla ainakin joidenkin asennusten takana. Heidän osallisuuttaan ei kuitenkaan ole vahvistettu, joten myytti saa jatkaa elämäänsä.

Vuoden 2020 monoliitti-saaga oli kuvaava esimerkki virusilmiöiden voimasta digitaalisella aikakaudella. Se, mikä alkoi omituisena ja salaperäisenä installaationa, muuttui maailmanlaajuiseksi aarteenmetsästysretkeksi, joka sytytti miljoonien ihmisten mielikuvituksen. Monoliitit muistuttivat monia tieteiskirjallisuuden eskapismista ja toivat kollektiivista ihmetystä haastavana vuonna. Niistä tuli symboleja sekä ihmisen luovuudelle että ratkaisemattomien mysteerien leikkisälle ilolle. Kun ihmiset pohtivat sekä rationaalisia että spekulatiivisia teorioita, monoliitit osoittivat, miten kaupunkimyytit voivat kehittyä ja levitä reaaliaikaisesti sosiaalisessa mediassa, ylittää kulttuuriset ja maantieteelliset rajat ja herättää maailman kollektiivisen uteliaisuuden.

Vuoden 2020 loppuun mennessä monoliitti-ilmiö alkoi hiipua, kun uusia installaatioita ilmestyi vähemmän ja kiinnostus vähitellen hiipui. Vaikka mysteeri on jonkin verran kumottu, se on kuitenkin edelleen urbaani myytti. Joitakin monoliitteja on edelleen jäljellä, ja paikalliset fanit pitävät niitä huolella yllä, kun taas toiset ovat kadonneet, mikä vahvistaa legendaa määrittelevää katoavaisuuden ja mysteerin tunnetta. Nykyään monoliitit muistuttavat oudosta, yllättävästä ja luovasta hengestä, joka syntyi epätavallisena vuonna, joka kiinnitti maailman huomion ja kutsui kaikki mukaan ihmettelemään ja arvailemaan. Kaupunkimyyttien suuren perinteen mukaisesti tarina vuoden 2020 monoliiteista elää edelleen ja säilyttää niiden selittämättömän ulkonäön viehätyksen, joka herättää kysymyksen: Oliko se taidetta, avaruusolentoja vai yksinkertaisesti ihmiskunnan spontaania leikkisyyttä?