Sewer Gators
”Viemärialigaattorit” ovat suosittu urbaani legenda, jonka mukaan suuret alligaattorit tai krokotiilit asuvat suurten kaupunkien, erityisesti New Yorkin, alla olevissa viemäreissä. Myytin mukaan näiden alligaattoreiden sanotaan vaeltavan pimeissä tunneleissa, syövän rottia, roskia ja mitä tahansa muuta, mitä ne löytävät, ja kasvavan valtavan suuriksi eristyksissä ulkomaailmasta. Legenda viemäriaikaattoreista on kiehtonut yleisöä vuosikymmeniä, sillä se on yhdistänyt pelon, mysteerin ja kaupunkien rappeutumisen elementit tarinaksi, joka vaikuttaa sekä absurdilta että oudon uskottavalta.
Viemäriaikaattorimyytin alkuperä juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolelle, ja tarinoita liikkui 1930- ja 40-luvuilla. Eräs yleinen versio legendasta väittää, että varakkaat newyorkilaiset tai Floridasta palaavat lomailijat ostivat alligaattoripoikasia eksoottisiksi lemmikeiksi. Kun eläimet kasvoivat liian suuriksi, omistajat väitetään huuhtoneen ne vessanpöntöstä alas ja hylänneen ne viemäriin. Tämän version mukaan alligaattorit jäivät jotenkin henkiin ja sopeutuivat ankariin olosuhteisiin maan alla, jossa ne lisääntyivät ja menestyivät. Ajan myötä tarinat viemärissä havaituista alligaattoreista alkoivat levitä, ja joissakin kertomuksissa kuvailtiin auringonvalon puutteesta johtuvia albiinoalligaattoreita, jotka olivat kooltaan massiivisia ja luonteeltaan raivokkaita.
Vaikka ajatusta viemäreissä elävistä alligaattoreista pidetään yleisesti urbaanina myytinä, jotkut legendat jatkuvat edelleen, ja niitä ruokkii satunnaiset havainnot eksyneistä matelijoista. Todellisuudessa alligaattorin olisi erittäin haastavaa selviytyä kaupungin viemärin kylmissä, pimeissä ja ahtaissa olosuhteissa. Alligaattorit ovat kotoisin lämpimistä, makean veden ympäristöistä, ja ne joutuisivat kamppailemaan ankarissa viemäröintiolosuhteissa, erityisesti talvella. Viemärivedestä puuttuu myös ravintoa ja puhdasta vettä, jotka ovat välttämättömiä suuren matelijan selviytymiselle. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka nuoret alligaattorit tai muut eksoottiset matelijat saattaisivat tilapäisesti päästä viemäriverkostoon, niiden selviytyminen tällaisessa ympäristössä olisi lyhytaikaista.
Biologisesta epätodennäköisyydestä huolimatta viemärialigaattorimyytti on juurtunut syvälle populaarikulttuuriin. Se on innoittanut lukuisia kirjoja, elokuvia ja televisiosarjoja, joissa viemärialigaattorit esitetään yleensä hirviömäisinä, mutatoituneina olentoina, jotka vaanivat kaupunkien katujen alla pimeydessä. Taru perustuu pelkoihimme siitä, mitä piilopaikoissa saattaa vaania, sekä villieläinten arvaamattomuuteen ihmisen hallitsemissa ympäristöissä. Ajatus viemärialigaattoreista koskettaa myös teemoja ekologisesta epätasapainosta ja seurauksista, joita aiheutuu eksoottisten lajien tuomisesta muihin kuin kotoperäisiin ympäristöihin.
Harvoissa tapauksissa on dokumentoitu havaintoja suurista matelijoista kaupunkien viemäriverkostoissa, mutta nämä ovat yleensä yksittäisiä tapauksia. Esimerkiksi vuonna 1935 ryhmä teini-ikäisiä East Harlemissa löysi tiettävästi 7-metrisen alligaattorin viemärikaivosta. Tuolloin julkaistujen uutisten mukaan alligaattori oli todennäköisesti vapautettu tai karannut, ja se löydettiin ja poistettiin myöhemmin. Tämänkaltaiset tapaukset antavat myytille juuri sen verran totuutta, että se pysyy elossa, herättää mielikuvitusta ja ruokkii spekulaatioita siitä, mitä kaupungin katujen alla oikeasti piilee.
Viemärialigaattorit ovat edelleen kestävä urbaani legenda, tarina, joka siirtyy sukupolvelta toiselle symbolina oudosta, salaperäisestä ja joskus vaarallisesta elämästä, joka vaanii aivan näköpiirin ulkopuolella. Olipa kyseessä sitten huvittava myytti tai aito pelon aihe, viemäriallaskertomukset viihdyttävät edelleen ja muistuttavat ihmisiä kaupunkiemme alla olevista piilotetuista, tuntemattomista maailmoista ja niistä kumpuavista tarinoista.
