Four Corner of the Earth
Käsite ”maapallon neljä kulmaa” on ikivanha ilmaus, jota käytetään usein vertauskuvallisesti kuvaamaan maailman kaukaisimpia kolkkia. Se juontaa juurensa myytteihin, uskontoon ja kulttuuriperinteisiin, ja se edustaa näkemystä maailmasta laajana, rajattuna tilana, joka voidaan jakaa neljään nelikenttään tai suuntapisteeseen: pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Tähän käsitteeseen on viitattu lukuisissa muinaisissa teksteissä, kuten Raamatussa, sekä mesopotamialaisissa, egyptiläisissä ja muissa varhaisissa kulttuureissa, joissa uskottiin, että maailma oli pikemminkin litteä taso kuin pallo, jonka jokainen kulma merkitsi ihmisen tutkimisen ja asumisen äärirajaa.
Muinaisissa uskomusjärjestelmissä ajatus siitä, että maailmassa on neljä kulmaa, sisälsi usein symbolisia merkityksiä, jotka liittyivät kosmiseen järjestykseen, tasapainoon ja suuntaamiseen. Joissakin mytologioissa maapallo nähtiin neliön tai suorakaiteen muotoisena tasona, joka oli suunnattu neljään ilmansuuntaan, joista kukin liittyi tiettyihin jumaliin, väreihin, elementteihin tai vuodenaikoihin. Esimerkiksi Amerikan alkuperäisväestön perinteissä ”neljä ilmansuuntaa” on usein sisällytetty rituaaleihin ja kosmologiaan, ja kullekin suunnalle on annettu henkinen merkitys, joka edustaa elämän osa-alueita, kuten syntymää, kuolemaa, luontoa ja viisautta. Vastaavasti muinaiset egyptiläiset, mesopotamialaiset ja jotkut varhaiset kiinalaiset perinteet käyttivät neljää kulmaa tapana määritellä tunnetun maailman rajat, ja kartat, temppelit ja jopa pyhien paikkojen linjaukset rakentuivat näiden kardinaalipisteiden käsitteen ympärille.
Ilmaisu ”Maan neljä kulmaa” esiintyy myös Raamatun teksteissä, tunnetuimmin esimerkiksi Jesajan 11:12 ja Ilmestyskirjan 7:1, joissa se viittaa ihmisten kokoontumiseen maan ääripäistä ja symboloi täydellisyyttä ja yhtenäisyyttä. Tämä raamatullinen käyttö on osaltaan vaikuttanut siihen, että sanonta on pysyvästi läsnä länsimaisessa kulttuurissa, ja sitä käytetään usein merkitsemään ajatusta kaikkien ihmisten tavoittamisesta tai ulottumisesta kaikkiin maailman osiin eikä niinkään kirjaimellisesti maantieteellisiin pisteisiin.
Nykyaikana ”maapallon neljästä kulmasta” on tullut runollinen tai metaforinen ilmaus, joka symboloi kaukaisia tai kauaskantoisia paikkoja eikä niinkään varsinaisia maantieteellisiä kulmia. Ilmaisu on myös innoittanut tutkimusmatkailijoita, kirjailijoita ja seikkailijoita, sillä se symboloi pyrkimystä päästä maapallon syrjäisimpiin, salaperäisimpiin tai koskemattomimpiin paikkoihin. Vaikka nelikulmaisen maapallon käsite on tieteellisesti vanhentunut, koska tiedämme maapallon olevan pallomainen, sanonta esiintyy edelleen kirjallisuudessa, puheissa ja yleiskielessä, ja se herättää tunteen matkasta, tutkimusmatkoista ja koko ihmiskunnan yhtenäisyydestä yhteisessä maailmassa.
”Maan neljä kulmaa” -ilmaisun jatkuva vetovoima paljastaa sen voiman kulttuurisena metaforana, joka symboloi ajatusta tiedon, yhtenäisyyden ja yhteyksien ulottamisesta laajoille etäisyyksille ja joka on ylittänyt muinaiset kosmologiset juurensa ja muuttunut yleismaailmalliseksi tutkimusmatkailun ja täydellisyyden symboliksi.
