Clark Ashton Smith
Clark Ashton Smith oli yhdysvaltalainen kirjailija, runoilija, kuvanveistäjä ja taidemaalari, jota pidetään yhtenä 1900-luvun alun spekulatiivisen fiktion ainutlaatuisimmista äänistä. Smith, joka usein yhdistetään H.P. Lovecraftin ja Robert E. Howardin kanssa ”Weird Tales Trinityn” jäseneksi, loi fantastisia, kauhua täynnä olevia tarinoita, joissa syvennyttiin outoihin ja yliluonnollisiin asioihin sekoittaen kauhun, fantasian ja tieteiskirjallisuuden elementtejä. Hänen kirjoituksensa tunnetaan mielikuvitukseltaan rikkaasta, lyyrisestä proosastaan, arkaaisen kielen mestarillisesta käytöstä ja uskomattomasta kyvystä luoda tunnelmallisia, tuonpuoleisia maisemia, joita kansoittavat kosmiset kauhut, synkkä noituus ja eksoottiset muukalaismaailmat.
Vuonna 1893 Kalifornian Auburnissa syntynyt Smith oli itseoppinut ihmelapsi, jolla oli kyltymätön tiedonhalu ja kielitaidon lahja. Jo varhain hän osoitti lahjakkuuttaan runoudessa, ja häntä verrattiin jopa Poeen. Mutta juuri hänen synkkä ja taidokas kaunokirjallisuutensa herätti lukijoiden ja kirjailijakollegoiden huomion. Kun hän alkoi 1930-luvulla osallistua *Weird Tales* -lehden julkaisemiseen, Smith oli jo kehittänyt täysin oman kirjallisen tyylinsä, jota leimasivat koristeelliset kuvaukset, eksoottinen sanasto ja teemat, joissa käsiteltiin rappeutumisen synkkää kauneutta ja elämän katoavaisuutta.
Smithin teosten keskiössä ovat usein synkät, tuhoon tuomitut maailmat ja sivilisaatiot, ja niissä käsitellään rappion, korruption ja ajan väistämättömän kulumisen teemoja. Hänen tarinansa sijoittuvat fantastisiin valtakuntiin, joilla on puhuttelevia nimiä, kuten Zothique, Hyperborea ja Averoigne, ja jotka ovat täynnä salaperäisiä olentoja, voimakasta magiaa ja kadonneita kaupunkeja. Esimerkiksi Zothique-sykli sijoittuu maapallon kaukana tulevaisuudessa sijaitsevalle kuolevalle mantereelle, jossa muinaiset nekromantikot ja unohdetut jumalat hallitsevat. Smithin teokset heijastavat hänen kiinnostustaan kosmiseen kauhuun ja ihmiskunnan merkityksettömyyteen maailmankaikkeuden laajuudessa, ja hän jakoi tämän teeman Lovecraftin kanssa, vaikka Smithin lähestymistapa olikin usein aistikkaampi ja synkän humoristinen.
Kaunokirjallisuuden lisäksi Smith oli myös tuottelias runoilija ja lahjakas taiteilija, joka veisti kivestä karmaisevia, irvokkaita hahmoja ja loi tuonpuoleisia maalauksia. Vaikka hänen kuvataiteellinen työnsä on vähemmän tunnettu, se oli voimakas jatke hänen kirjallisille maailmoilleen, sillä se herätti saman eksoottisen kauhun ja unenomaisen kauneuden tunteen. Myöhempinä vuosinaan Smith palasi runouden pariin ja käsitteli kuolevaisuuteen, rakkauteen ja luontoon liittyviä teemoja synkkään ja itsetutkiskelevaan sävyyn.
Vaikka Smithin teokset eivät saavuttaneet valtavirran suosiota hänen elinaikanaan, hänen vaikutusvaltansa on vain kasvanut sen jälkeisinä vuosina. Nykyään Smithiä pidetään oudon fiktion kulmakivenä, ja hänen tarinansa inspiroivat edelleen kirjailijoita, taiteilijoita ja elokuvantekijöitä, jotka tuntevat vetoa hänen kirjalliselle universumilleen ominaiseen kosmiseen kauhuun ja aavemaiseen kauneuteen.
