Wolpertinger
Wolpertinger on baijerilaiseen kansanperinteeseen kuuluva oudon olento, joka kuvataan usein hybridi-eläimenä, jolla on eri lajeista lainattuja piirteitä, tyypillisesti pienen nisäkkään, kuten jäniksen tai oravan, vartalo, linnun siivet, hirven sarvet ja joskus petoeläimen torahampaat. Wolpertingerin sanotaan asustavan Baijerin ja saksankielisten Alppien metsissä ja alppialueilla, ja se on jo pitkään kiehtonut sekä paikallisten että matkailijoiden mielikuvitusta, sillä se yhdistää perinteisen myytin elementtejä leikkisään henkeen.
Wolpertingerin kuvaukset vaihtelevat suuresti, ja eri alueilla siihen on lisätty paikalliseen eläimistöön perustuvia ainutlaatuisia piirteitä. Suosituimmissa kuvauksissaan Wolpertinger muistuttaa kuitenkin pientä siivekästä jänistä, jolla on sarvet ja joskus myös torahampaat tai verkkojalat. Tarinat olennosta ovat peräisin vuosisatojen takaa, ja niitä kertovat usein metsästäjät ja metsämiehet, jotka väittävät kohdanneensa sen metsän syvyyksissä. Legendan mukaan Wolpertinger on uskomattoman ujo ja vaikeasti havaittava, ja sen kohtaaminen vaatii erityisiä olosuhteita - yleensä hämärässä ja täysikuun aikaan.
Wolpertingerin alkuperä juontaa juurensa pikemminkin huumoriin ja ilkikurisuuteen kuin yliluonnolliseen pelkoon. Perinteisesti paikalliset metsästäjät tai käsityöläiset loivat täytettyjä Wolpertinger-”trofeja” kokoamalla eri eläinten osia ja myymällä niitä pahaa-aavistamattomille vierailijoille tai käyttämällä niitä uusien tulokkaiden pilailuun. Nämä eläintentäyteiset luomukset yleistyivät 1800-luvulla uutuusesineinä baijerilaisissa metsästysmajoissa, joissa ne viihdyttivät turisteja ja joista tuli alueellisen kansanperinteen symboli. Nykyään Wolpertinger-ammukset ja -figuurit ovat yleisiä matkamuistoja Etelä-Saksassa, erityisesti Baijerissa, jossa olentoa juhlitaan leikkisänä maskottina.
Wolpertingerin legendalla on paljon yhteistä muiden alueellisten ”hybridiolentojen” kanssa, kuten amerikkalaisen jackalopen kanssa, joka on toinen myyttinen eläin, jolla on jäniksen kaltaiset piirteet ja sarvet. Nämä olennot toimivat usein kevytmielisinä kulttuurisymboleina, jotka korostavat alueen luonnonmaisemaa ja eläimistöä ja tuovat samalla huumoria ja luovuutta. Joissakin tarinoissa Wolpertingerin sanotaan houkuttelevan metsään uskaltautuvia nuoria miehiä ja naisia, vaikka se on vaaraton ja yleensä pakenee, kun se havaitaan.
Wolpertinger on edelleen rakastettu osa baijerilaista kansanperinnettä, joka symboloi alueen yhteyttä luontoon, huumoria ja paikallisten perinteiden leikkisyyttä. Nykyään Baijerissa vierailevat saattavat nähdä Wolpertinger-hahmoja tai pehmoleluja matkamuistomyymälöissä, ja joissakin kansanperinnemuseoissa on näytteillä näitä hybridiolentoja, jotka pitävät oudon legendan elossa. Wolpertinger on edelleen viehättävä symboli baijerilaisesta kulttuurista ja sen rikkaasta tarinaperinnöstä, olipa kyseessä sitten valmistettu eläintentäyte tai hauska tarina, jota jaetaan oluen ääressä alppikapakassa.
