Esoteerinen kristinusko

Esoteerinen kristinusko tutkii kristillisen opin mystisiä ulottuvuuksia ja yhdistää siihen elementtejä gnostilaisuudesta, hermetismistä ja uusplatonismista. Keskeiset hahmot, kuten Origenes, Pseudo-Dionysios ja Jakob Böhme, myötävaikuttivat sen kehitykseen, korostaen henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia ja symbolisia raamatuntulkintoja.

Tärkeitä esoteerisia liikkeitä ovat kristillinen mystiikka, ruusuristiläisyys ja martinismi, ja 1800- ja 1900-luvuilla tapahtunut uusnousu tapahtui teosofian ja antroposofian kautta. Esoteerinen kristinusko keskittyy gnosiksen—välittömän, muuttavan jumaluuden tiedon—saavuttamiseen ja on vaikuttanut syvästi kirjallisuuteen, taiteeseen ja länsimaiseen hengelliseen ajatteluun.